KUN HUOLIA ON LIIKAA, JAKSAMINEN VÄHISSÄ; MISTÄ APU?

 

 

Perheesi parhaaksi -toimintamalli

 

Perheesi parhaaksi -toimintamalli on Kangasalan kaupungissa toteutettava matalan kynnyksen auttamisen malli. Toimintamallia on alettu Kangasalla kehittää hyvinvointineuvola yhteistyönä vuonna 2015. Kehittämistyö on käynnistynyt osana lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä kaupungissamme. Hyvinvointineuvolassa toteutuu terveystoimen, sosiaalitoimen ja perhetyön moniammatillinen yhteistyö. Toimintaamme käynnistääksemme olemme ottaneet selvää Pälkäneen kunnan varhaisen tuen mallista, Tampereen Keinu-mallista ja Helsingin kaupungin varhaisen tuen mallista. Lisäksi on tutustuttu muutamiin muihinkin varhaisen tuen malleihin muualla Suomessa. Pälkäneellä tästä yhteisen työskentelyn muodosta käytetään nimeä Vartu= varhainen tuki. Pälkäneellä ja Kangasalla toimintatavoissa on pientä eroa, mutta tärkein yhdistävä tekijä on perheiden auttaminen perheen omilla ehdoilla.

 

Aluksi kokeiluneuvoloina toimivat Suoraman ja Ruutanan neuvolat. Nykyään perheesi parhaaksi toimintamalli on käytössä kaikissa Kangasalan neuvoloissa, varhaiskasvatuksessa, suun terveydenhuollossa ja perhetyössä. Kohderyhmänä ovat kaikki alle kouluikäiset lapset ja heidän perheensä.  Yhteistyökumppaneistamme Kangasalan seurakunnan varhaiskasvatuksen henkilökuntaa on osallistunut toimintamallin koulutuksiin. Jatkossa on tarkoitus viedä hyviä käytänteitä ja toiminnan ideaa myös koulujen yksilölliseen oppilashuoltoryhmään. Alakouluista Suoraman koulussa on Perheesi parhaaksi palavereita pilotoitu alkuvuonna.

 

Mistä tässä siis on kyse?

Kuka tahansa lapsiperheiden kanssa yhteistyössä oleva taho voi tarjota perheelle apua, jos ammattilainen kuulee perhettä kuormittavasta tilanteesta. Pulma tilanteen ei tarvitse olla ”suuren suuri”. Riittää, että vanhemmalla tai ammattilaisella on huoli vanhemman jaksamisesta, lapsella on itkuisuutta tai uhmaa tavallista enemmän, perheen läheiset asuvat kaukana tai jostakin muusta perhettä kuormittavasta syystä.

Kun vanhemmilla on huolta tai haastetta lasten kanssa tai omien voimavarojen vähyyttä, Perheesi parhaaksi-palaverissa haetaan ratkaisuja arjen sujuvuuden parantamiseksi.

 

Perhe voi myös itse pyytää perheesi parhaaksi palaverin järjestämistä keneltä tahansa kohtaamaltaan ammattilaiselta.

Perhe saa toivoa palaveriin läheisiään tai muita yhteistyökumppaneita, kuten neuvola, varhaiskasvatus, seurakunta, hammashuolto, perhetyö tms. Palaveriin kokoonnutaan siihen paikkaan, joka perheestä tuntuu luontevimmalta. Usein kokoonnumme neuvolassa tai varhaiskasvatuksen yksikössä, suun terveydenhuollossa tai perheen kotona.

 

 

                                         Perheesi parhaaksi palaveriin voivat osallistua esimerkiksi seuraavat tahot

Mitä Perheesi parhaaksi tarjoaa?

 

Palavereita järjestetään yksi tai useampia perheen tarpeesta riippuen. Ensimmäisessä palaverissa kartoitetaan perheen avun tarpeet. Perhe ja ammattilaiset yhdessä pohtivat ryhmänä sitä, millä tavalla perheen ongelmia tai arjen haasteita voitaisiin helpottaa. Useamman tahon yhteistyöllä perheen avunsaanti ei viivästy, vaan apuja tai ratkaisuita haetaan ilman lähetteitä tai turhan pitkiä odotusaikoja Yhtenä tärkeimpänä asiana on perheen oma näkemys siitä, millaiset voimavarat he kokevat itsellään olevan. Yhteistyössä meidän ammattilaisten kanssa pyritään perheen voimavaroja lisäämään. Palaveriin kutsutaan uusia tahoja vain perheen niin toivoessa, mutta ammattilaiset voivat toki uutta yhteistyötahoa ehdottaa. Palaverissa laaditaan perheen kanssa toiminta- ja seurantasuunnitelma ja tarvittaessa kartoitetaan hoitotahoja.  Perheelle voidaan järjestää esim. apua kotiin perhetyön kotipalvelusta tai neuvolan perhetyöstä. Tavoitteena on perheen oikea-aikainen apu ja pulmatilanteiden hoito mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Usein varhainen tuki estää tilanteiden etenemistä entistä mutkallisemmaksi.  Perheesi parhaaksi- toiminta tähtää solmujen avaamiseen ja vanhempien voimavarojen kasvattamiseen. Puhuminen vaikeistakin asioista kannattaa, sillä lapsen ja perheiden hyvinvointi on avain parempaan tulevaisuuteen. Rohkene tarttua tilaisuuteen!

 Suun terveydenhuollosta kutsutussa palaverissa esimerkkinä voi olla mm. suun sairauden puhkeaminen terveellä lapsella tai aivan pienellä neuvolaikäisellä. Palaveriin valikoituu usein vanhempien kanssa yhteistyöhön terveydenhoitaja, suunhoidon ammattilainen sekä ravitsemusterapeutti ja perhetyöntekijä. Lapsen suun sairaus hoidetaan suunnitellusti ja samalla kartoitetaan vanhempien toivoman avun tarve yhteisessä kokoontumisessa.

 

 

Perheesi Parhaaksi toiminta on tuottanut hyviä tuloksia. Perheitä saaduissa palautteissa he ovat kokeneet saaneensa apua niihin huoliin ja arjen haasteisiin, joihin apua hakivatkin.

 

Läsnä ja lähellä

tärkeällä hetkelläässä

 

POHDINTAA RUUTUAJASTA

Tässä kuussa olemme saaneet yhteistyökumppanin Sydänliiton projektipäälliköstä Terhi Koivumäestä. Hän on kirjoittanut pohdintaa ruutuajasta ja median vaikutuksista lapsiimme.

Lämmin kiitos Terhille yhteistyöstä!

                                                         

Aikanaan huolestuttiin television vaikutuksesta lasten terveyteen. Ajateltiin, että pian lapset eivät tee muuta kuin passiivisesti tuijottavat tv-ohjelmia, liikunta loppuu ja mielikuvitus häviää. Tänään tämä sama huoli liittyy aikaan, jota vietämme ruudun äärellä. Mutta tv-ruudun rinnalle ovat tulleet kännykät, pelikonsolit ja tabletit. En usko, että on kovin montaa vanhempaa, jotka eivät joutuisi miettimään keinoja lasten ruutuajan vähentämiseksi.   

Mutta aivan samoin, kuin aikanaan tv:n kanssa, asiaan on olemassa ratkaisuja, joita me vielä etsimme tai harjoittelemme. Some ja ruutuajan kaikkivaltaisuus on varmasti yllättänyt meidät kaikki. Meidän täytyy antaa itsellemme aikaa sopeutua sen tuomiin muutoksiin ja löytää tasapaino sen käyttöön.

Ruutuaika ja sen säännöstely on osa vanhemmuutta. Aivan samoin, kuin joudumme patistamaan lapsia hampaiden pesuun, säännölliseen syömiseen, kouluun lähtöön, yhtälailla meidän tulee valvoa ja varmistaa turvallista netin käyttöä ja ruutuaikaa. Vanhemman rooli on joskus olla se tylsä aikuinen, joka pitää rajoista kiinni.

Somea ja ruutuaikaa ei pidä nähdä vain negatiivisena asiana. Nykylapset ovat paljon valmiimpia tietoteknisten laitteiden käyttäjinä, ja ne taidot tulevat olemaan osa monen työelämää tulevaisuudessa. Tiedon haku ja asioiden hoito on huimasti edennyt netin myötä. Se myös haastaa eri lailla kyseenalaistamaan tiedon, mitä luemme ja siinä meidän lapset ovat paljon valmiimpia kuin me itse olimme aikanaan. Ja kyllä se myös sosiaalisia taitoja opettaa, vaikka toisin kuin ennen. Aika moni nuori on myös löytänyt tulevan ammattinsa pelimaailmasta tai somesta – myös ammatit muuttuvat.

Perheen ruutuaikaa miettiessä on hyvä pohtia seuraavia asioita:

• Mitä positiivista netti, some ja ruutuaika tuovat elämäämme. Perheen yhteiset pelihetket tai WhatsApp – ryhmät parhaimmillaan lisäävät perheen me-henkeä.
• Selkeät yhteiset pelisäännöt laitteiden käyttöön ja ne koskevat myös vanhempia. Mitkä paikat ovat meidän perheellä ne, joihin emme laitteita tuo? Missä sovimme, että laitteet ovat yöajan?
• Jokaisen on tärkeä huolehtia riittävästä unen määrästä. Mikäli sometus tai pelaaminen vähentää unen määrää, tilanne on aina huolestuttava – oli sitten kyseessä aikuinen tai lapsi.
• Tauota istumista ja pidä huolta hyvästä asennosta ruudun ääressä.
• Kiinnostu siitä, mitä lapset laitteillaan tekevät. Osallistu peleihin ja anna lapsen opettaa. Perustele, miksi peleissä on ikärajat.
• Kunnioitetaan kaikki, myös me vanhemmat, some-yksityisyyttä. Kysytään aina lupa kuvien julkaisuun, vaikka kyseessä olisi mukava matkakuva. Jokaisella tulee olla oikeus päättää omasta some-näkyvyydestään.

Kyllä me tämä ruutuaika-haaste selätetään. Opimme ja kehitymme jatkuvasti. Nautitaan hyvistä hetkistä ruudun äärellä ja huolehditaan, että elämään mahtuu myös muuta. Seuraava sukupolvi voi 20 vuoden kuluttua hymyillen muistella, miten tätä asiaa hoidettiin. He etsivät sitten ratkaisua sen ajan tuomiin haasteisiin. Maailmaa muuttuu ja hyvä niin.

 

Lue lisää: https://neuvokasperhe.fi/perhearki/ruutuaika

https://neuvokasperhe.fi/perhearki/miten-hallita-viriketulvaa

https://neuvokasperhe.fi/materiaalit/ruutusopimus-perheille

Sydänliiton projektipäällikkö Terhi Koivumäki

 

Käsityötunnilla tehtiin savitöitä

-Pekko mitä sinä aiot tehdä?

-Kannettavan

-Kannettavan minkä?

-Mistä minä tiedän, kun minulla on vasta sanka valmiina?

 

Läsnä ja lähellä

tärkeällä hetkellä!

ONKS PAKKO?

”Enpä ole koskaan nähnyt yhtä likaista jalkaa” Koululääkäri huokaisi Pekolle.

”Ei hätää, minulla on täällä toinenkin” Pekko sanoi iloisesti

 

Lastemme ja nuortemme hyvä olo lähtee puhtaudesta, huolenpidosta ja hyvästä ruuasta.

Huomio hygieniaan, rutiiniksi arkeen

Esikouluikäisenä on hyvä alkaa harjoitella ”koululaistaitoja”. Lapset viedään päiväkotiin usein lähes suoraan sängystä, koska vanhemmat haluavat antaa lapsen nukkua mahdollisimman pitkään.

Päivähoidossa lapset saavat aamupalan ja heidän muista tarpeistaan huolehditaan henkilökunnan toimesta. Esikoululainenkin saa vielä aamupalan eskarissa, mutta kouluikäinen ei sitä enää saa. Esikouluikä on hyvä siirtymävaihe: Silloin olisi hyvä alkaa harjoitella itsenäistä lähtöä kotoa. Aamupesut ja pukeutuminen sekä eskarirepun muistaminen.

Pikkupesut ja pisut on hyvä opetella tekemään jo eskarilaisena. Pieni lapsi on ylpeä uusista taidoistaan ja hän kertoo niistä mielellään aikuisille.

Ekalle luokalle siirtyminen on helpompaa, kun kaikki muut aamun rutiinit ovat jo hallussa. Itsenäinen aamupalan syöminen pitää harjoitella koulun alkaessa. Hedelmien kuorimista voi opetella samalla.

Varusta kodin kaappi laadukkaalla leivällä ja pilko ja siivuta valmiiksi seuraavaa aamua ja välipalaa varten esim. kurkkua, omenaa, appelsiinia, paprikaa. Aamulla pienen koululaisen, saatikka unisen murrosikäisen, on helppo koota aamupala ja välipala, tai ottaa vaikka mukaan reppuun kiireessä

 

Esimurrosikäisenkin lapsen hiukset rasvoittuvat, hiki saattaa haista ja elämä muutenkin tuntuu olevan aika lepsua; Onks`pakkko?? Vanhemmalta meinaa mennä hermo ja perilliseltä myös. Vanhemmuuden roolikartta oli blogissamme jo aiemmin ja se toi esille vanhemmuuden jatkuvan huolehtimisen ja opettamisen tarpeen.

Melko usein kaikissa elämäntilanteissa lapsukaiset testaavat, missä se peräseinä oikeasti on.

Kertaus on opintojen äiti.

Millään ei voi unohtaa tai väistää sitä tosiasiaa, että mallioppiminen on oppimisen muodoista ehkä tärkein. Olet roolimalli jälkikasvullesi: Tee niin kuin minä teen ja samoin myös sanon. Tehkää siis arkisia asioita yhdessä.

 

Suun hoidon ammattilaiset ovat monta vuotta jankuttaneet, että hampaat pitää harjata 2 x päivässä. Joopa joo, mutta jos lapsi tai nuori ei millään muista, viitsi, halua? Mietimme tätä hankalaa yhtälöä ja päätimme aloittaa uudenlaisen markkinoinnin asian tiimoilta.

Opeta oikeaoppinen käsien pesu: Kädet tulee pestä useamman  kerran päivässä

          Muista:

        joka aamu ja ilta, aina wc käynnin jälkeen, aina ennen ruokailua, ja kotiin tullessasi

 

Olemme koulun terveyskasvatustunneilla korostaneet, että aamulla kaikilla ihmisillä on heti herättyä, kiire vessaan pissalle: Samalla käynnillä voi hoidella muutkin hygienia asiat eli pestä kädet, hampaat ja kasvot. Näin mikään ei unohdu aamukiireessä, vaan päivittäisestä hygienian hoitamisesta tulee tapa. Mitä aikaisemmin asian saatte lapseenne juurrutettua sen paremmin hän murrosikäisenäkin asian muistaa ja hoitaa.

Illalla suunta olisi ihan sama: Pikkupisut sitten pikku pesut eikä tehdä enää muuta kuin mennään nukkumaan puhtoisena. Iltaisin vanhempien tulisi olla auttamassa lasta hampaiden pesemisessä vielä ainakin 9-10 vuotiaaksi saakka. Lapsen käden motoriikka ei ole ennen tuota ikää niin harjaantunut, että hänen olisi itsenäisesti mahdollista saada hampaista kaikkea plakkia pois.

 

 

PESE HAMPAAT, PESE KASVOT

Arjen toimintatavan muuttaminen helpommin omaksuttavaksi tuottaa todella tulosta: hampaiden reikiintyminen on voitu estää ja jopa alkavat reiät ovat kovettuneet uudelleen. Samoin ientulehdus on parantunut.

Sähköhammasharjat ovat yleistyneet kodeissa. Huomaa opastaa oikea tekniikka lapsellesi jotta tulos on hyvä.

Käsienpesun tekniikan opettelun jälkeen tarttuvien tautien leviäminen esimerkiksi koululaisten ja päiväkotilasten kohdalla saattaa myös vähentyä.

                   Kaikki lapset eivät käy aamulla pissalla?

Kun lapselta kysyttiin miksi ei, niin vastaus on: ei ole hätä aamulla.

Tässä kohdin voisi katsoa tarkemmin juodun nesteen määrää. Lasketaan vuorokauden aikana kaikki juotu neste: Vesi, tee, mehu, maito, piimä ja jos tulos on alle 1,5 litraa vuorokaudessa, niin nesteen juontia olisi hyvä lisätä. Elimistö tarvitsee toimiakseen vettä. Vähäinen juominen saattaa aiheuttaa kehoon terveysongelmia ja myös syljenerityksen vähenemistä ja sitä kautta hampaiden reikiintymistä.

 

Mitä oria hammaspeikot pelkäävät kuollakseen

-FLUoria

 

 

Läsnä ja lähellä

tärkeällä hetkellä

JÄNNITTÄÄ, PELOTTAA. YKSIN VASTAANOTOLLA.

Tapahtui kauan sitten

Lapsi seisoo yksin kylän linja-auton kääntöpaikalla ja palelee. Ennen linja-auton saapumista, hän varmistaa useasti, että matkaraha on varmasti lapasen sisällä.

Mitä pitää sanoa kun nousee linjuriin? Mikä se paikka olikaan? Olikohan se kirkonkylä? Voi ei, miten se olikaan? Lapsi kiipeää korkeaan autoon ja kuiskaa ”kirkonkylä”, ojentaa samalla matkarahan kuljettajalle. Kuljettaja ei sano mitään, antaa vain kuitin ja auto nytkähtää heti liikkeelle. Lapsi tarraa kiinni tankoon ja yrittää välttää putoamasta syvään rappukoloon, joka ammottaa takana. Lopulta hän hoksaa kiivetä läheiselle istuimelle. Lasta pelottaa matkata yksin kirkonkylälle.

Yksitoikkoinen maisema muuttuu ja tullaan kirkonkylän keskustaan. Nyt näyttää siltä, että pitäisi kohta nousta pois autosta.

Auto pysähtyy ja iso kaksiosainen ovi suhahtaa ja aukeaa. Kylmyys ja vielä kylmyyttäkin suurempi pelko, iskee lapsen mieleen. Nyt pitää kävellä suoraan eteenpäin pitkä matka ja kiivetä suuret ulkoraput rakennuksen taakse.

Nyt näkyy se pelottava ovi ja siinä lukee: Hammaslääkäri.

On kiskottava painava ovi auki ja astuttava maailman hirveimpään paikkaan. Haju lyö kasvoille. Kuuluu kimakkaa ujellusta suljetun oven takaa odotushuoneeseen. Lapsi pääsi perille, mutta hoitopelko on järkyttävää kokea yksin ilman aikuisen tukea.

Lapsi ei osaa itselleen eritellä tuntojaan, tästähän on vain selvittävä yksin, koska vanhemmalla ei ollut aikaa saattaa lastaan.

Nämä tuntemukset ja muistot ovat tosia ja vasta vuosien päästä ja ammattini kautta olen voinut niitä ymmärtää. Hoitohuoneen tapahtumista on väläyksiä vielä mielessä.

Suun hoito on kehittynyt noista ajoista huimasti ja samoin asiakkaan kohtelu ja välittäminen.

Edelleen kuitenkin vastaanotoilla käy lapsia, jotka opettaja ”kätevästi” lähettää hoitolaan yksin. Kun vanhemmalla on aikaa ja mahdollisuus osallistua lapsensa hoitokäynnille, hän vahvistaa näin lapsensa turvallisuuden tunnetta.

Jännitystä terveydenhoitajan vastaanotolla.

Jo ovelta huomaa, että lasta jännittää tulla huoneeseen.  Vanhempi patistaa: no tule nyt, mikä sinulle nyt tuli? Lapsi kävelee jäykästi, ei vastaa vanhemmalle mitään. Katse ei nouse lattiasta ylös, puristaa mukaansa ottamaa lelua käsissään, hartiat ovat nousseet korviin.  Tunnetila on käsin kosketeltava, lapsi pelkää. Hetken aikaa huoneessa lapsi istuu hiljaa ja kuuntelee, mutta alkaa vähitellen kiinnostua ympäristöstä. Ei tämä taidakaan olla niin kauhea paikka, onhan tuo vanhempikin tuossa ihan rauhallinen. Uskaltaisikohan tuolta vieraalta aikuiselta kysyä jotakin? Tai vastata kysymyksiin?  Pian lapsi päättää: Kysyn heti, ettei tarvitse jännittää enempää. Tuleeko tänään rokotus?

Uudet tilanteet jännittävät lasta. Kaverit ovat voineet päivähoidossa ja koulussa kertoa, että rokottaminen on ihan kauheaa, tai että terveydenhoitajan luona on ihan tyhmää.

Lasta alkaa pelottaa, eikä hän ehkä osaa sanoittaa pelon tunnetta. Jännitys näkyy lapsissa eri tavoilla. Yksi on vetäytyvä, toinen alkaa riehua ja esittää vaatimuksia vanhemmille, kolmas vaatii vanhempaa lähtemään kotiin. Osa lapsista huutaa pitkän aikaa: ”en halua rokotusta, en halua rokotusta…” vaikka aikuiset eivät olisi siitä vielä mitään puhuneetkaan.

Kaikki toiminta vastaanotolla on osalle lapsista pelottavaa.

Joku ei halua jäädä kaksin tekemään tehtäviä, joku toinen taas pyytää vanhempaa lähtemään jo huoneesta pois. Mittaaminen ja punnitseminen voi olla toisesta lapsesta kivaa, toisesta taas epämiellyttävää. Vaatteiden riisumisesta voi tulla kova riita, jos lapsen pitäisi vähentää vaatteita punnitusta varten. Näön tai kuulon tarkastaminen voi olla liian hankalaa, lapsi ei ymmärrä annettua ohjetta pelkotilansa vuoksi.

Kuinka auttaa lasta hankalassa, pelottavassa, uudessa tilanteessa?

Vanhemman rauhallinen suhtautuminen tarkastukseen on lapsen pelkoa hälventävä tekijä. Rokottaessa lasta on hyvä pitää sylissä ja rauhoittaa. Lapselle voi kertoa, että äiti/isä on päättänyt, että tämä rokotus otetaan. Se voi vähän nipistää, mutta kohta se on ohi. Minä olen sinun turvanasi koko rokottamisen ajan, älä pelkää.

Mittaamisesta ja punnitsemisesta on hyvä kertoa lapselle jo ennen vastaanotolle tuloa, jotta hän ymmärtää että se kuuluu tehdä osana tarkastusta.

Isommat lapset jäävät terveydenhoitajan kanssa kaksin tekemään tehtäviä, myös siitä on hyvä kertoa lapselle etukäteen. Lapselle voi kertoa, että neuvolan tehtävät ovat piirtämistä, saksilla leikkaamista, kuvien katsomista, tornien kokoamista ja muuta mukavaa puuhastelua. Joskus heitetään palloa tai kävellään viivaa pitkin, hypätään tasajalkaa tai hypitään yhdellä jalalla.

Kouluterveydenhuollossa jutellaan kuulumisia, mitataan, punnitaan, sekä tarvittaessa tutkitaan näkö ja kuulo.

Rauhallisen ja luottavaisen lapsen kanssa terveydenhuollon käynnit sujuvat yleensä hienosti. Tarkastuksen jälkeen lapsi haluaa kertoa vanhemmalle mitä on tehnyt yhdessä hoitajan kanssa, hän hihkuu innosta puhua ja selittää. Taas on yksi uusi tilanne hoidettu, ei tarvinnutkaan pelätä niin paljon.

Vanhemman tuki jännittävässä tilanteessa on lapselle erittäin tärkeää. Jos vanhempi alkaa epäröidä tai miettiä, nousee lapsen pelko herkästi uudestaan ja sitä voi olla vaikea kääntää takaisin luottamuksen suuntaan.

Isompikin lapsi tarvitsee turvallisen huoltajan läsnäoloa ja osallistumista vastaanotolla asioidessaan. Olethan vanhempana ja huoltajana hänen tukenaan, tekemässä ja kuulemassa mahdollisia jatkosuunni-telmia. Lapsesi ansaitsee sinun läsnäolosi!

Kaikkiin lapsen vastaanotto käynteihin huoltaja on aina toivottu ja tervetullut.

Ajanvarauksen voi sovittaa vapaapäivälle tai loma ajalle.

Vanhemmilla on oikeus olla mukana kuulemassa ja päättämässä lapsensa /huollettavansa hoidosta yhteisymmärryksessä hoitavan henkilön tai henkilöiden kanssa.

 

Mikä on ruskea ryppyinen ja tärisee näyttämöllä?

Rusina ramppikuumeessa.

”Enpä ole koskaan nähnyt yhtä likaista jalkaa” Koululääkäri huokaisi Pekolle.

”Minulla on täällä toinenkin” Pekko sanoi iloisesti

”Terkkaritäti, pelkäätkö sinä mörköjä?”

”En tietenkään poikaseni!”

”Minä arvasin: Et sinä muuten uskaltaisikaan istua niin pitkään peilin edessä!”

Äiti yritti saada Pekkoa syömään puuroa.

– Maailmassa on satoja miljoonia lapsia, jotka olisivat iloisia saadessaan kaurapuuroa, äiti selvitti.

– Jaa. Sanos yhdenkin nimi.

Huumori on hyvä työväline lapsen kanssa mutta aikuisten vitsit eivät aina ole kohdallaan.

 

LÄSNÄ JA LÄHELLÄ TÄRKEÄLLÄ HETKELLÄ

https://neuvokasperhe.fi/perhearki/j%C3%A4nnitt%C3%A4%C3%A4k%C3%B6-uudet-asiat-miten-autat-lasta