Vanhemmuuden
roolikartta on Varsinais-Suomen lastensuojelukuntayhtymän kehittämä kartta,
joka kuvaa hienosti vanhemmuuden viisi keskeistä osa-aluetta. Vanhemmuuden
roolikartassa on seuraavat roolit: elämän opettaja, ihmissuhdeosaaja, rajojen
asettaja, huoltaja ja rakkauden antaja. Vanhempana kaikki nämä eri roolit
näyttelevät suurta osaa lapsen kasvun ja kehityksen tukemisessa.
Vauvaiässä
huoltajan rooli voi tuntua kaikkein
suurimmalta roolilta, koska vauvan perustarpeiden tyydyttäminen on muutaman
ensimmäisen kuukauden ajan kaikkein keskeisimpiä tehtäviä vanhemmuudessa. Pian
kuitenkin vauva jaksaa jo vähän seurustella, jolloin rakkauden antaminen, vauvan viesteihin vastaaminen nousee
perustarpeiden tyydyttämisen rinnalle tärkeäksi rooliksi.
Yhä
vaan lapsen kasvaessa, myös muiden vanhemmuuden roolien tärkeys korostuu. Arkielämän taitoja aletaan opettaa
heti, kun lapsi lähtee liikkeelle, tai alkaa osallistua itse ruokailuun. ”Rajojakin” pitää asettaa varsin
varhaisessa vaiheessa, jotta vauva ei pääse satuttamaan itseään kodissa
liikkuessaan.
Uhmaikä kertoo
taitojen karttumisesta
Arkirytmin
ylläpitäminen kuuluu vauvavaiheesta alkaen, keskeisenä tehtävänä vanhemmuuteen.
Levottomat
yöt ovatkin kaikkein yleisimpiä puheenaiheita vanhempien kanssa. Ensimmäisen
vuoden aikana vauvan oman rytmin löytäminen ja rytmin ylläpitäminen tuo paljon
haasteita vanhemmuuteen sekä vanhempien jaksamiseen.
Mitä
isommaksi lapsi kasvaa, sitä tasapuolisemmin kaikki vanhemmuuden roolit tulevat
mukaan arkeen. On hienoa nähdä lapsen kasvavan ja hänen taitojensa karttuvan
päivä päivältä.
Taitojen karttumista on
myös se, että lapsen oma tahto nousee ja hänelle tulee tuiki tarpeellisia
uhmavaiheita. Kokeillaan vanhemman asettamia rajoja, ollaan minä itse -mielellä
ja yritetään sinnikkäästi oppia uutta. Vaikka uhma on vaiheena vanhemman kärsivällisyyttä
koettelevaa aikaa, kannattaa kuitenkin olla ylpeä omasta lapsesta, joka näkee
itsensä kaikkivoipana, maailman ihanimpana vauvana tai lapsena.
Vaikka
puhutaankin kahden tai neljän vuoden uhmasta, voi lapsella tulla uhmakkaita
aikoja myös muulloin. Jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa ja niinpä 2v uhma
voi alkaa jo vähän ennen kahden vuoden ikää. Lapsesi voi siis olla hyvinkin
määrätietoinen ja tahtova jo ennen kuin osaa sanoa ensimmäistäkään sanaa!
Näissä ikävaiheissa vanhemman rauhallisuus ja selkeiden rajojen asettaminen
tukevat lapsen kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsi voi tehdä
ikäänsä ja taitoihinsa sopivia valintoja pienissä asioissa, mutta suurista
linjoista ja turvallisuudesta vanhempi vastaa aina.
Anna lapsen
harjoitella
Elämän opettajan roolissa vanhempi
opettaa arkielämän taitoja, pukeutumista, peseytymistä, ruokailutapoja, kengän
nauhojen solmimista ja monia muita taitoja.
Oma
esimerkki toimii näissä hyvin. Lapsi oppii paljon mallista ja peilaa itseään vanhempiinsa
ja muihin lähellä oleviin ihmisiin. Kiire voi joskus tehdä sen, että vanhemmat
helposti tekevät asioita lapsen puolesta.
Tärkeää olisi kuitenkin antaa lapselle mahdollisuus yrittää, harjoitella
ja oppia.
Pienten lasten ja vielä koululaistenkin
kohdalla ei suotta puhuta kiirevuosista. Paljon on tehtävää ja mentävää. Silti
aikuisen on hyvä muistaa, että lapsella ei ole kiire. Lapsi ei ymmärrä kiirettä
ja hoputtaminen voi saada välillä aikaan ei toivottua kiukkua ja viivyttelyä.
Yrittäkää löytää arjen keskeltä hetkiä nauttia toisistanne. Yksi vanhemmuuden
suurimmista riemuista on nähdä lapsen kasvavan ja oppivan kokoajan uutta. ”äiti
katso”, ”isä näitkö?” ovat iloisia huudahduksia jolloin lapsi haluaa jakaa
kanssasi jotain hänelle uutta, hienoa ja tärkeää.
Tehkää
asioita yhdessä, vaikka retki luontoon. Meillä on Kangasalla ja Pälkäneellä
upeita luontoreittejä laavuineen. Perheen peli-iltana kaikki kokoontuvat
yhdessä pöydän ääreen ja pelataan lautapelejä. Laitetaan musiikki soimaan ja
vaikka tanssitaan ja hassutellaan koko perheen voimin. Aikuinen voisi myös
muistella kuinkas sitä leikittiin ja istua lapsen kanssa lattialle yhteiseen
leikkiin. Kun annat lapselle aikaa, hän palkitsee sinut rakastavilla
katseillaan ja iloisella hymyllään.
Ero ei saisi
kaventaa vanhemmuutta
Eroperheiden
vanhemmuudessa korostuvat lapsen tarpeet tulla kohdatuksi myös etävanhemman
kanssa. Vanhemmuuden ei tule kaventua eron myötä. Vanhempien yhdessä sopimat
linjat asumisjärjestelyistä, tapaamisista, kasvatuksesta ja vanhempien
vastuista ovat aina kiistatta lapsen etu. Vanhemmuuden roolit saattavat
painottua erotilanteen tai uusperheen arjessa uudella tavalla. Kun vanhemmat
arvostavat toistensa vahvuuksia lapsen kuullen erosta huolimatta, lapsen side
molempiin vanhempiin vahvistuu.
Perinteet lisäävät
yhteenkuuluvuutta
Perheillä
on myös paljon omia perinteitään, joiden opettaminen kuuluu vanhemman
tehtäviin. Perheen yhteiset tavat
lisäävät yhteenkuuluvuutta. Ne ovat saattaneet kulkea myös suvussa jo pitkään. Erilaisiin
juhlapyhiin kuuluu paljon perinteitä, mutta niitä voi myös olla ihan arjessa.
Millaisia tapoja teillä on? Mikä on se teidän perheen juttu?
Sosiaalisten taitojen
opettaminen kuuluu myös vanhemmuuteen. Miten puhutaan toiselle ihmiselle
kunnioittavasti, oman vuoron odottaminen, pettymyksen sietäminen, kaveritaidot,
neuvottelutaidot. Lapset ovat sosiaalisissa tilanteissa vielä aikuistakin
herkempiä huomaamaan ilmeitä ja eleitä. Niiden tulkitsemiseen tosin tarvitaan
joskus aikuisen apua. Aivan kuten arkielämän taitojen opettelussa myös
sosiaalisten taitojen opettelussa lapsi ottaa mallia vanhemmistaan. Omien
tunteiden tunnistaminen ja toisten tunteiden huomioiminen kuuluvat ihmissuhdeosaajan taitoihin. Anteeksi
pyytäminen ja -antaminen ovat hyviä taitoja oppia jo pienestä pitäen.
Vanhemmuuteen
kuuluu myös rajojen asettaminen.
Kodin säännöt on hyvä luoda yhdessä ja niitä päivitetään lasten kasvaessa.
Asioista voidaan myös neuvotella, mutta on olemassa asioita joissa
neuvotteluvaraa ei ole. Lapsen on helpompi ymmärtää ja hyväksyä asetettuja
rajoja kun niiden merkitys selitetään hänelle. ”Siksi kun minä sanon” ei ole
hyvä syy. Yleensä kaikkeen löytyy myös paremmin hyväksyttävissä ja
ymmärrettävissä oleva selitys. Rajat ovat rakkautta ja samalla tuovat lapselle
turvallisuuden tunnetta. Lasta on hyvä myös opettaa asettamaan omia rajojaan,
esimerkiksi fyysinen koskemattomuus ja henkinen loukkaaminen.
Aina
vanhemmuus ei ole helppoa ja pelkkää lapsista iloitsemista ja nauttimista. Oma
rajallisuus on hyvä tunnistaa ja apua kannattaa pyytää, jos itse ei jaksa.
Haasteita perheen arkeen voivat tuoda stressi työstä tai työttömyydestä, jokin
pitkäaikaissairaus tai vain hetkellinen ylikuormitus tilanne. Tämä lista
jatkuisi loputtomiin. Terveydenhuollossa neuvolassa, kouluterveydenhuollossa,
lääkärillä ja vaikka siellä hammashoitajallakin kannattaa ottaa asia puheeksi.
Lähdetään silloin yhdessä etsimään siihen tilanteeseen sopivaa apua.
PIKKU -VILLE OLI MUMMOLASSA JA TULI PIHALTA KASVOT HYVIN
LIKAISINA,
- TAITAISI NAAMASI VÄHÄN KAIVATA VETTÄ, MUMMO TUUMI.
- JA SINÄ TAITAISIT KAIVATA KAUTTAALTAAN SILITYSRAUTAA, VILLE
VASTASI
LÄSNÄ JA LÄHELLÄ TÄRKEÄLLÄ HETKELLÄ
