Suomalainen
lapsi sairastaa noin 5-10 infektiotautia vuodessa. Päiväkodissa oleva lapsi voi
sairastaa vuodessa sata päivää ja se aiheuttaa ymmärrettävästi perheessä pientä
kriisiä. Vanhemmat vetävät pitkää tikkua kumpi jää kotiin hoitamaan. Lapsen sairastaessa immuunijärjestelmä oppii
ja kehittää vastustuskykyä eri taudinaiheuttajia vastaan.
Erilaiset
infektiot ovat lasten suurin sairausryhmä.
Lasten yleisin infektio on virusperäinen ylähengitystieinfektio. Nenä
vuotaa, yskittää, kuume nousee. Erilaiset ylähengitystieinfektiot kestävät
yleensä muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Päiväkotilapsella jopa muutaman
kuukauden kestävä infektiokierre on melko tavallinen.
Hengitystieinfektiot
leviävät pisaratartuntana ilman välityksellä tai eritteiden, kuten rään,
tahrimien esineiden tai likaisten käsien välityksellä. Viruksen aiheuttamaan
tautiin ei antibioottikuurista ole apua vaan silloin oireenmukainen hoito on
parasta. Lepo, lämmin juoma ja höyryhengitys.
Lapsilla
kuume saattaa nousta hyvinkin nopeasti ja korkeaksi ollen kuitenkin vielä aivan
normaalia. Kuumetta alentavaa lääkettä
voi lapselle antaa olon parantamiseksi. Kuumeisen lapsen hoidossa on
ensisijaisen tärkeää muistaa riittävä nesteytys. Jos kuumetta kestää kolme
päivää, epäilet korvatulehdusta tai lapsella on hakkaava tai vinkuva yskä on
hyvä käydä lääkärissä tarkastuttamassa tilanne.
Korvatulehdus
on yleensä pitkään jatkuneen ylähengitystieinfektion jälkitauti. Lapsilla
korvatorvet ovat lyhyempiä ja ahtaampia, jolloin ylähengitystieinfektiot
kulkeutuvat helpommin korviin.
Enterorokko
On
enteroviruksen aiheuttama rokkotauti, jota liikkuu tavallisimmin loppukesästä
ja syksyllä. Enterorokko tarttuu yleensä
ulosteesta käsiin ja siitä edelleen seuraaviin käsiin ja lopulta käsien kautta
suuhun.
Oireena
ovat: kuume, päänsärky, nielunkipu ja vatsaoireet. Noin kaksi päivää myöhemmin
alkaa suuhun käsiin ja jalkoihin tulla rakkuloita. Joskus rakkuloita voi olla
myös muualla ihossa.
Käsien ja jalkojen rakkulat ovat pitkulaisia 2-4mm pitkiä ja niitä ympäröi punertava kehä. Joskus jaloissa ilmenevät rakkulat ovat kivuliaita ja häiritsevät esim. kävelyä.
Käsien ja jalkojen rakkulat ovat pitkulaisia 2-4mm pitkiä ja niitä ympäröi punertava kehä. Joskus jaloissa ilmenevät rakkulat ovat kivuliaita ja häiritsevät esim. kävelyä.
Suun
rakkulat saattavat kuitenkin olla aristavia, ja niinpä syöminen voi olla
hankalaa. Tällöin lapselle on hyvä antaa nestemäistä ravintoa (mehua, vellejä,
jäätelöä), jota ei tarvitse pureskella.
Enterorokko
on yleensä lieväoireinen. Se kestää alle viikon, menee itsellään ohi, eikä
aiheuta jälkitauteja. Kuumeisen lapsen hoidossa riittävä nesteytys on
ensiarvoisen tärkeää. Tulehduskipulääkkeet helpottavat päänsärkyä ja muita
enterovirusinfektioon liittyviä kipuja. Lääkäriin tulee hakeutua, jos yleistila
heikkenee, kuume jatkuu korkeana monta päivää tai tautiin liittyy voimakasta
päänsärkyä ja niskajäykkyyttä.
Koulusta
ja päivähoidosta lapsen tulee olla pois, kunnes on kuumeeton ja pystyy
osallistumaan koulun tai päiväkodin normaaliin toimintaan.
Parvorokko
Parvorokko
on parvoviruksen aiheuttama rokkotauti. Sitä esiintyy pieninä epidemioina
keväisin. Poskiin ilmaantuu voimakas punoitus, joka yleistyy muutamassa
päivässä ympäri kehoa. Ihottuma kestää 3-7 päivää, mutta voi hävitä ja
ilmaantua uudelleen viikkojenkin ajan. Pienellä osalla sairastuneista voi
ihottuman lisäksi olla kuumetta, päänsärkyä, yskää tai nuhaa.
Parvorokkoon
ei ole erityistä hoitoa vaan se paranee itsellään. Parvorokko on yleensä
lieväoireinen tai oireeton.
Virus
tarttuu melko herkästi ihmisestä toiseen ja tarttuvuus on suurimmillaan ennen
ihottuman ilmaantumista.
Parvorokko ja raskaus
Mikäli
raskaana oleva nainen, joka ei ole aiemmin sairastanut parvorokkoa saa viruksen
voi parvovirus tarttua myös sikiöön.
Alkuraskaudessa
tartunta voi johtaa keskenmenoon. Sikiön epämuodostumia parvoviruksen ei ole
todettu aiheuttavan.
Raskausviikoilla
12 – 24 saatu tartunta voi aiheuttaa sikiön anemiaa ja sydänlihastulehduksen.
Raskausviikon
24 jälkeen saatu tartunta ei aiheuta merkittävää riskiä sikiölle.
Mikäli
perheessä on äidin raskaana ollessa parvorokkoa, tulee asia ottaa puheeksi
neuvolassa. Äidin mahdollinen tartunta selvitetään verestä tehtävällä
vasta-ainemäärityksellä.
Vauvarokko
Vauvarokko
on ½ - 2 vuotiailla yleinen herpesviruksen aiheuttama kuumetauti. Tauti alkaa
3-5 päivää kestävällä korkealla kuumeella, jonka aikana voi esiintyä mm.
Ärtyisyyttä, löysiä ulosteita, silmien punoitusta tai niskan imusolmukkeiden
turpoamista. Kuumeen laskiessa ilmaantuu punaläiskäistä tai -näppyläistä
ihottumaa, joka alkaa korvien seudulta ja leviää sieltä kasvoihon, niskaan,
vartalolle ja edelleen raajoihin. Ihottuman kesto vaihtelee muutamasta tunnista
pariin päivään.
Vauvarokkoon
liittyvä korkea kuume voi laukaista kuumekouristuksen.
Vauvarokko
paranee yleensä itsellään. Kuumetta alentamaan ja ärtyneisyyteen voi antaa
tulehduskipulääkettä.
Vatsataudit
Lasten
ripuli ja oksennustaudeista valtaosa on viruksen aiheuttamia. Bakteerien
aiheuttamia suolistotulehduksia tuodaan yleensä tuliaisena vain ulkomaan matkoilta. Suomessa yleinen lasten vatsataudin
aiheuttaja on rotavirus. Rotavirusinfektiota esiintyy yleisesti kevättalvella
ja siihen kuuluu kuume sekä voimakasoireinen ripuli ja oksentelu.
Pitkittyessään rotaripuli voi kestää yli viikon ja aiheuttaa lapselle
kuivumisoireita.
Vatsatautia
aiheuttavat virukset leviävät kosketustartuntana pesemättömien käsien ja
lelujen välityksellä. Vatsatautien itämisajat vaihtelevat taudin aiheuttajasta
riippuen kymmenestä tunnista kymmeneen päivään.
Vatsataudin
aikana on tärkeä huolehtia lapsen riittävästä nesteiden saannista. Jos lapsi
oksentelee, kannattaa nestettä antaa pieninä määrinä ja usein. Esimerkiksi
ruokalusikallinen nestettä 10 minuutin välein. Mikäli lapsi on kovin
oksentelevainen saattaa keitetty ja sen jälkeen viilennetty vesi olla
sopivampi. Ripuloivalle lapselle voi antaa apteekista saatavaa glukoosia,
elektrolyyttejä ja maitohappobakteereja sisältävää Floridralia tai Osmosalia
neste- ja suolamenetyksiä korvaamaan. Kovin sokerillisia mehuja ja limsoja kannattaa
välttää, sillä ne voivat vain pahentaa nestehukkaa.
Suun tulehdukset
Karies ja ientulehdus ovat siis
tulehdustauteja, joita vastaan täytyy taistella säännöllisellä hampaiden
harjaamisella kaksi kertaa vuorokaudessa. Hammastahnaa käytetään yli 3 vuotiailla lapsilla aamuin illoin ja alle 3 vuotiailla iltaisin. Xylitol valmisteiden käyttö ruokailujen jälkeen lyhentää happohyökkäystä ja suojelee hampaita.
Lastemme
parhaaksi tässä mittelössä on kehitetty keinoja, joita yhteistyössä lapsen ja
huoltajan kanssa hoitohenkilökunta todentaa. Tukemalla hankalassakin
tilanteessa lasta myönteisesti ja auttaen, saamme hyvän lopputuloksen.
Afta eli "rakko"
on suun limakalvoilla esiintyvä pieni, kivulias haavauma, jonka aiheuttajaa ei
tunneta. Aftoja esiintyy toistuvina episodeina lapsuus- ja nuoruusiästä
lähtien. Aftojen hoito tähtää oireiden lievitykseen. Toisinaan aftan kaltaiset
haavaumat voivat liittyä myös yleissairauksiin tai ravinto- tai hivenaineiden
puutostiloihin.
Aftojen esiintyvyys on
suurimmillaan lapsuus- ja nuoruusiässä, vanhemmiten niitä on harvoin. Naisilla
aftat ovat tavallisempia kuin miehillä.
Koska aftojen etiologia on epäselvä,
hoidon tavoitteena on kivun lievitys ja haavan paranemisen nopeuttaminen.
Mikään toimenpide ei varmuudella estä aftojen puhkeamista.
On osoitettu, että natriumlauryylisulfaattia
sisältävien suunhoitotuotteiden välttäminen (hammastahnaksi tuote, joka ei
sisällä edellä mainittua aineosaa). nopeuttaa aftojen paranemista ja
vähentää niiden kipua. Apteekista on saatavilla spray-, geeli- ja
suuvesituotteita, jotka muodostavat haavauman päälle suojaavan kalvon estäen
hermopäätteitä ärsyyntymästä.
Kihomadot
Kihomadot
ovat noin 1cm mittaisia, vaaleita, rihmamaisia, langanpätkiä muistuttavia
matoja. Niitä saattaa nähdä ulosteen pinnalla tai peräaukon läheisyydessä.
Kutina usein paljastaa tartunnan.
Kihomadot
ovat melko yleisiä lapsiperheissä ja kuka tahansa voi saada kihomatoja. Niitä
on enimmäkseen lapsilla, mutta myös aikuiset voivat saada tartunnan. Kihomadot tarttuvat suorassa kontaktissa
kädestä käteen ja siten suuhun. Tahmeat munat takertuvat helposti leluihin ja
ovenkahvoihin siirtyen siitä taas uusiin käsiin. Kihomadon munat voivat säilyä aktiivisina
jopa viikonkin pölyssä, leluissa, pyyhkeissä ja vuodevaatteissa. Munan
nielemisestä oireiden alkamiseen kuluu noin kuusi viikkoa. Kihomato on ihmisen
loinen eikä tartu esim. Kotieläinten ulosteesta tai lumesta.
Kihomatoja
hoidetaan suun kautta otettavalla lääkkeellä, jota saa apteekista ilman
reseptiä (esim. Pyrvin) Koko perhe on hoidettava kerralla ja lääkitys tulee
uusia sairastuneelle kahden viikon kuluttua ensimmäisestä kerrasta.
Kihomatolääkkeet eivät tuhoa munia, joita saattaa jäädä runsaastikin
kehittymään. Parin viikon kuluttua munat ovat kehittyneet aikuisiksi ja
uusintalääkitys tuhoaa ne.
Vuodevaatteet;
patjat, tyynyt ja peitot imuroidaan tai tuuletetaan sekä lakanat vaihdetaan
lääkkeen ottamista seuraavana päivänä. Yö- ja alusvaatteet vaihdetaan.
Alushousut kannattaa vaihtaa kahdesti päivässä viikon ajan. Makuuhuoneessa
lattiat imuroidaan ja kaikki pinnat pyyhitään. Erityisesti ovenkahvat,
valokatkaisimet ja lelut tulee pyyhkiä huolella.
Tehostettu käsihygienia on erittäin tärkeää! Kynnet
leikataan lyhyiksi, jotta munia tarttuisi sormiin mahdollisimman vähän.
Huolellinen käsipesu ainakin wc-käynnin jälkeen ja ennen ruokailua.
Päiväkodista
ja koulusta ei tarvitse olla poissa todettujen kihomatojen vuoksi.
Ota
yhteyttä lääkäriin, jos ohjeen mukaan toteutetusta hoidosta huolimatta
peräaukon ympäristössä tai ulosteessa näkyy yhä 1-2cm pitkiä valkoisia,
lankamaisia, liikkuvia matoja.
Päätäit
Aikuinen
täi on 1-4mm pitkä, litteä ja väriltään harmaa tai ruskehtava. Täin munat eli
saivareet näkyvät rusehtavina, mannaryynimäisinä pallukoina hiusten tyvessä,
lähellä päänahkaa. Saivareet kiinnittyvät lujasti hiukseen, eivätkä liiku
hilseen tavoin. Noin viikon kuluessa saivareista kuoriutuu aikuisia täitä.
Täitartunta
ei johdu hygienian puutteesta. Ympäristön tai hiusten puhtaus ei vaikuta täiden
tarttumiseen. Täit lisääntyvät nopeasti, eivätkä poistu hiuksista itsestään.
Jos täitä löytyy, tulee hoito aloittaa välittömästi.
Huolellinen
kampaaminen täikammalla on paras keino todeta tartunta. Päätäitartunta on
varma, jos hiuksista löytyy yksikin elävä täi.
Täi puree hiuspohjaan ja puremat aiheuttavat kutinaa.
Kaikille
perheenjäsenille on tehtävä täitarkastus, mutta vain tartunnan saaneet
hoidetaan.
Tartunnasta
tulee ilmoittaa kouluun ja päivähoitoon. Myös kouluterveydenhoitajalle ja
kavereiden vanhemmille on hyvä ilmoittaa löytyneestä täitartunnasta.
Yleisin
päätäin tartuntatapa on lähikontakti eli kun hiukset koskettavat toisiaan. Täin
voivat joskus levitä myös kampojen, harjojen, pipojen, kypärien, hiussolkien ja
jopa vuodevaatteiden välityksellä. On siis tärkeää, että hattuja, kampoja,
harjoja tai hiuslenkkejä ei saa lainata kaverille.
Hoito:
Hoito
tehdään vain niille, joilla tartunta todetaan.
Täiden
hävittämiseen käytetään apteekista ilman reseptiä saatavia hoitoaineita.
Käyttöohjeita tulee noudattaa tarkasti.
Hoito
toistetaan valmisteesta riippumatta 7-10 vuorokauden kuluttua, sillä
ensimmäinen hoitokerta ei tuhoa kaikkia päätäin munia.
Säännöllinen
kampaaminen täikammalla ja tilanteen seuraaminen hoidon jälkeen on tärkeää.
Poissaoloa
koulusta tai päiväkodista ei tarvita, kunhan hoito on aloitettu.
Täitartunnan
saaneen hiusten kanssa kosketuksissa oleva materiaali (hiusharjat, kammat,
hiusten kuivaamiseen käytetyt pyyhkeet, päähineet jne.) pestään huolellisesti.
Konepestävälle materiaalille riittää tavallinen konepesu 60 asteessa.
Tavarat/
vaatteet voidaan myös poistaa käytöstä kahden vuorokauden ajaksi tai kuumentaa
yli 80 asteisessa saunassa 2 tuntia tai pitää kylmässä, -20 astetta yön yli.
Tyynyliinat
ja lakanat vaihdetaan molempien hoitokertojen jälkeen.
Lähteitä
Fimea
Tuula Salo EHL Suupatologian professori, Helsingin yliopisto
Terveyskirjasto - Duodecim
